lauantai 25. lokakuuta 2014

Pyyntimiehet ja saamamiehet erikseen


Tänä syksynä olen ehtinyt erityisen huonosti käymään metsällä. Tämä kerta taisikin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kanalintujahdissa.


Keli oli torstaina 23.10. mukava: Täysin tyyni, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli -5'. Kävelin iltapäivällä n. 5km lenkin ja vielä ennen pimeätä kävin kilometrin päässä suolla laittamassa teerenkuvat ja passipaikan aamua varten valmiiksi. Ilta meni lämmitellessä tupaa, jossa oli tullessa -8' ja iltaan mennessä sain lämpiämään hellaa lämmittämällä +13':een. Teeriä laskin suolla 8 ja ne olisivat olleet kiväärillä pudotettavissa mutta auttamatta liian kaukana haulikolle.
Aamu valkeni puolipilvisenä ja pakkasta oli -8'. Olin suolla vähän ennen seitsemää naamioverkon alla makuullaan. Puin päälle pitkän aluskerraston, reisitaskuhousut, toppahousut, flanellipaidan, fleecepaidan ja toppatakin. Kasvojen ja pään suojaksi shemakh-huivi ja pipo. Jalassa oli huopakumpparit.


Makasin kolmen makuualustan päällä kolme tuntia liikkumatta eikä em. vaatetus ollut yhtään liikaa. Lopussa alkoi varpaita vähän kylmätä mutta muuten vaatetus oli juuri hyvä. Kahdeksan maissa alkoi kuulua parin sadan metrin päästä teeren pulputusta ja suhahtelua. Vastailin suhahtelemalla mutta teeret eivät tulleet yhtään lähemmäksi kuvia. Lopulta kolme teertä lensi ylitseni ja laskeutui sadan metrin päähän kuvilta. Odotin sitkeästi, että ne olisivat tulleet lähemmäksi mutta ei, linnut pysyivät koko ajan näkyvillä kiväärikantamalla n. sadan metrin päässä. Katselin niitä suolla reilun tunnin kunnes ne joko näkivät liikkeeni tai muuten kyllästyivät ja lensivät pois. Kello alkoi olla kymmenen, joten keräsin kuvat pois ja lähdin aamukahvin keittoon ja ruoan laittoon. Kauniin aamuruskon jälkeen taivas oli mennyt kokonaan pilveen ja alkanut tuulla navakasti. Keli oli lauhtunut ja tuvan ikkunalla mittari näytti jo +1'.


Puolen päivän aikaan lähdin kävelemään suon ympäri josko hätyyttäisin linnut jostain suon ympäriltä männiköstä syömästä. En kuitenkaan löytänyt niitä, joten etsin suojaisen vanhan metsikön ja tein kahvitulet. Pannullisen kahvia ja parin makkaran jälkeen oli taas hyvä jatkaa kävelyä. Parin kilometrin kävelyn jälkeen hätyytin viisi teertä lentoon reilun sadan metrin päästä puusta. Ne hävisivät jonnekin metsän taakse, joten en lähtenyt jahtaamaan niitä sen kauemmaksi. Jatkoin matkaa ja vajaan kilometrin jälkeen kolme teertä lähti 70m päästä puusta lentoon ja näytti laskeutuvan vähän matkan päähän. Kiersin lenkin ja lähestyin niiden oletettua paikkaa toisesta suunnasta. Ne näkivät kuitenkin minut ennen kuin minä ne ja lähtivät lentoon melkein sadan metrin päästä sähkölinjalta. Jatkoin kiertelyä ja koitin kuunnella mistä kuuluu pulputusta mutta tuulen humina hankaloitti kuuntelemista, joten lähdin jatkamaan matkaa takaisin kämpälle. Kello alkoi olla yli neljä ja oli aika pakata tavarat ja lähteä kotiin.


Vajaan kahden päivän aikana näin 19 teertä. Aikaisemmista vuosista poiketen metsoja ei näkynyt ollenkaan. Jäniksen, ketun ja supin jälkiä näkyi runsaasti. Parin metsäkauriin ja niiden jäljillä jolkotelleen suden jäljet löysin myös.Tällä kertaa ei tullut saalista mutta luonnon rauhaa, raitista ilmaan ja reipasta liikuntaa n. 16km verran kyllä. Tärkeintä kuitenkin oli saada kuunnella sitä täydellistä hiljaisuutta, jonka rikkoi vain halkeilevan jään "laulu" ja pakkasessa paukkuvat puut. Välillä joku lintu päästi ilmoille laulunsa mutta muuten enimmäkseen kuului vain tuulen humina puissa.

Olin vain pyyntimies. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti