keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Melontaa ja maastopyöräilyä Ilomantsissa 2.-3.11.2015


Lämmin syyssää jatkuu. Aiemmin olen tehnyt syksyn viimeisen melontareissun lokakuussa vähän ennen jäiden tuloa. Tänä vuonna lämpötilat näyttivät siltä, että marraskuussakin olisi mahdollista meloa. Päätin lähteä heti metsäkanalintujahdin päättymisen jälkeen Koitajoelle toivoen autiotupien olevan tyhjiä. Suunnittelin reissun alkavaksi Koidanvaarasta, jolloin melottavaa tulisi yhteensä reilu 28km. Ensimmäisenä päivänä suunnittelin melovani 27km matkan Hanhikosken autiotuvalle yöksi. Marraskuun alussa aurinko laskee Ilomantsissa n. 15.40, joten varasuunnitelmana oli jäädä 4km aiemmalle Niemipuron autiotuvalle jos pimeä yllättäisi.

Koska matkaa kotoa lähtöpaikalle Koidanvaaraan tulee 130km, starttasin Joensuusta jo klo 6.30. Paikoin jäinen tie ja edelleen alla olevat kesärenkaat hidastivat matkaa huomattavasti. Jälkiviisaana voisi sanoa, että sääennustuksiin ei ole luottamista. Nytkin ennusteet näyttivät tasaista 5-7 asteen lämpötilaa mutta auton mittari näytti nollaa jo ennen Hattuvaaran kylää. Onneksi minulla ei ollut kiire ja ajelin rauhallisesti 50-60km/h.Koidanvaarassa olin vähän ennen yhdeksää.

Tavaroiden purkamisen ja kanoottiin lastaamisen jälkeen kello näytti 9.30 ja oli aika alkaa lasketella alavirtaan. Koidanvaarassa joki on kapea ja virta auttoi mukavasti matkan etenemistä. GPS:n mukaan kevyellä melomisella matka eteni 6-7km/h.

Joki kulkee yläjuoksulla Koivusuon luonnonpuiston reunaa. Polvikosken jälkeen luonnonpuisto jää taakse mutta koko matkan joki kulkee soidensuojelualueen halki.

Joen yläjuoksulla jouduin vetämään kanootin vain yhden kerran joen yli kaatuneiden puiden ohi.


Pirhunkosken jälkeen joki levenee ja syvenee. Virta hidastuu ja melominen on hitaampaa. GPS kertoi keskinopeudeksi 5km/h.


Polvikoski oli matkan ainut oikea koski. Ainakin 15m3/s virtaamalla vesi riitti hyvin laskemiseen. Suurin haaste oli kivisessä koskessa lukea riittävän syvä uoma ja väistellä kiviä. Unohdin ottaa kuvan menomatkalla, joten kävin ottamassa kuvan takaisin Koidanvaaraan pyöräillessä.

Kosken jälkeen joki kapenee jälleen ja virta nopeutuu. Lukuisat jyrkemmät virtapaikat lisäävät vauhtia mukavasti ja matka etenee joutuisasti.


Kapeasta uomasta johtuen rannalta kaatuneet puut ovat usein kokonaan joen yli. Osa puista on jäänyt reilusti vedenpinnan yläpuolelle ja ali pääsee helposti melomalla. Lyhyemmät puut kaatuvat veteen ja yleensä niiden yli pääsee latvan kohdalta melomalla. Muutaman kerran jouduin kiskomaan kanootin maata pitkin ohi kun puu oli vähän vedenpinnan yläpuolella tai runsas oksisto esti yli melomisen. Polvikosken jälkeen joen yli kaatuneita puita oli todella runsaasti.


Niemipuron autiotuvan kohdalla kello näytti 15.30. Tiesin, että matkaa oli vielä runsas 4km ja pimeä tulisi pilvisestä säästä johtuen ennen neljää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja meloa loppumatkan reippaammin. Eniten jännitti kämpän näkyminen pimeästä metsästä. Luinkin karttaa erityisen tarkasti, etten olisi melonut ohi.  Lopulta katon ääriviivat piirtyivät hämärää metsää vasten. Kello oli tässä vaiheessa 16.10. Aurinko oli laskenut jo puoli tuntia aiemmin.

Pistin kamiinan lämpiämään ja vaihdoin kuivaa päälle. Puolen tunnin kuluttua kämppä oli lämmin ja lattialla pystyi kävelemään sukkasillaan.

Retkellä hyvä ruoka on tärkeä. Olin varannut mukaan valmiin jauhoseoksen ja tein siitä pitsataikinan. Pienellä paistinpannulla pannupitsa valmistui kaminan päällä helposti. Jälkiruoaksi tein omenapaistosta kattilassa. Melko yksinkertaisilla välineilläkin saa tehtyä herkullisia ruokia.

Illalla yksi pariskunta tuli pimeätä polkua pitkin otsalamppujen kanssa kämpälle suunnitelmana jäädä siihen yöpymään. Huomattuaan kämpän jo asutuksi he jatkoivat matkaa 4km Niemipurolle.

Yöksi oli ennusteessa revontulia. Pitkin iltaa kävin kurkkimassa ulkona joko taivas palaisi. Välillä näkyivät tähdet ja kohta taas satoi lunta. Yön aikana kävin kahteen kertaan katselemassa pihalla mutta mitään ei näkynyt. Ei ole ennusteisiin luottamista.


Aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Kävin suolla ottamassa muutaman kuvan ja palasin kämpälle aamupalalle ja kahvin keittoon. Pilkoin vähän puita halkolaatikkoon, pakkasin tavarat ja siivosin kämpän.


Matka jatkui meloen vielä 1,7km Lakonkankaan laavulle. Joelta kiskoin kanootin ja tavarat 700m päähän lähimmälle tielle. Aluksi koitin kantaa tynnyriä selässä ja vetää kanoottia perässä liinalla. Se osoittautui turhan rankaksi ja heti ensimmäinen jyrkkä ylämäki sai reiden hapottamaan. Vaihdoin tekniikkaa ja kannoin ensin tynnyrin 100m ja palasin sitten hakemaan kanootin. Tällä tavalla pääsin paljon helpommalla vaikka kävelyä tuli kolminkertainen matka. Viime talvena tynnyrille tekemäni kantolaite osoittautui erinomaiseksi apuvälineeksi.


Jätin kanootin Lakonkankaan tien varteen ja lähdin kevyen repun kanssa ajamaan maastopyörällä kohti Hanhikoskea. Alkumatka polusta oli tasaista mäntykangasta, jolla pystyi pitämään hyvää matkavauhtia. Hanhikosken ja Niemipuron väli oli melko haasteellista polkua. Paljon jyrkkiä nyppylöitä ja mutkainen polku. Kosteimpiin paikkoihin rakennetut pitkokset olivat erittäin liukkaita ja totesin viisaimmaksi taluttaa niiden ohi. Olisi ollut hölmöä särkeä itsensä tai pyörä kun matkaa oli vielä jäljellä 25km.


Niemipuron ja Alajoen väli oli helppoa polkua ja loppumatka Polvikoskelle hiekkatietä. Polvikoskelta eteenpäin reitti jatkuu vielä muutaman sata metriä kapeana hiekkatienä kunnes reitti kääntyy polkuna kohti Koivusuon luonnonpuistoa.

Koitajoella on runsaasti majavia.


Pirhunsuon halki kulkee hyväkuntoiset pitkokset, jotka ovat kuivana nautinnollista ajettavaa. Paljon ei ajaessa ehdi katsella maisemia mutta välillä pysähtelemällä voi ihailla Koivusuon luonnonpuiston upeata maisemaa. (Koivusuo Strict Nature Reserve in english)


Suon jälkeen polku nousee vanhaan aarniometsään. Vähitellen noustaan kohti Pirhunvaaraa ja maisema muuttuu koivikoksi. Puoli matkassa ihmettelin kun vauhti tuntuu hitaalta ja jalkaa alkaa painaa kunnes muistin, että nousua suon pinnasta Pirhuun on useita kymmeniä metrejä.


Pirhunvaarasta jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin. Polkujen jälkeen oli mukava saada vähän lisää vauhtia ja vajaa 10km loppumatka Koidanvaaraan taittui nopeasti. Olin autolla 15.40 ja aurinko laski samaan aikaan. Kaikkine lyhyine valokuvaus- ja välipalataukoineen 28km matkaan meni 3h 40min.

Lopuksi oli jäljellä kanootin hakeminen Lakonkankaasta. Onneksi olin kiskonut kanootin lähelle tietä jo ennen pyöräilemään lähtöä. Nyt pimeässä oli helppo nostaa kanootti katolle ja lähteä kohti Joensuuta.

Vaikka alueella on todella runsas karhukanta, jäi tälläkin kertaa karhu näkemättä. Karhun ja suden jälkiä kyllä näkyi. Lisäksi näin 6 metsoa, 4 teertä ja 3 pyytä. Lisäksi lukuisat pyyt viheltelivät metsässä vaikka en niitä nähnytkään. Majavan syönnöksiä oli runsaasti mutta itse elukkaa en nähnyt.

Kahden päivän aikana kertyi lihasvoimin kuljettua matkaa 58km. Kymmeniä puita oli kaatunut joen yli ja välillä nekin saivat hien virtaamaan. Maisemat olivat upeat ja kulkijoita todella vähän. Riippuen liikkumistavasta, voi Koitajoen ja Koivusuon maisemissa viettää retkeillen helposti viikon. Alueella on neljä autiotupaa ja runsaasti laavuja, joissa voi majoittua. Lakonkankaasta Hoikantielle kulkee 20km pitkä merkitty vaellusreitti Tapion taival. Lisäksi Koivusuon alueella on Pirhunkierto, jonka voi yhdistää Tapion taival- reittiin ja kiertää näin rengasreitin takaisin Polvikoskelle.




6 kommenttia:

  1. Upeissa maisemissa olet retkeillyt. Tällainen melontaretkistä lukeminen lisää kanoottikuumetta kummasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei tarvitse lähteä "merta edemmäs melomaan" löytääkseen upeata erämaata. Itä-Suomen laajoilla salomailla saa retkeillä rauhassa. Kulkijoita voi olla jopa vähemmän kuin lapin suosituilla alueilla.
      Eikun kanootin ostoon ja tutkimaan uusia hienoja paikkoja. Polvivaivaisena pidän melomisesta. Isompikin tavaramäärä liikkuu päivän aikana helposti 25-30km.

      Poista
  2. Upeat maisemat kyllä,onneksi pääsee taas ensi kesänä Ilomantsin upeisiin maisemiin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käypä joskus talvella tuolla Koitajoen maisemissa. Neljä autiotupaa palvelevat hiihtovaelluksellakin erinomaisesti. Kävin viime talvena parin päivän reissun Polvikoskelta Niemipurolle ja takaisin. Lumiset maisemat ja helmikuun täydellinen hiljaisuus saavat kiireen unohtumaan.

      Poista
  3. Hello Asko, great video and pictures, the canoe trip looks perfect (except of the less fishing photos of course :-) )
    You always miss what you don´t have ... but from my point of view (South Germany) you live in a realy nice area / country. Keep going with your blog, pictures, videos .... going outdoor.
    Kind regards
    Holger

    PS: I add your video to the Koitajoki canoe route descriction on canoeguide.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks Holger! Trip was really nice and relaxing. Days alone in wilderness was very enjoyable.
      I had about 6h and 27km canoeing and must to skip fishing at this time. Sunset was 15.40 and I was in Hanhikoski cabin 16.10 in absolutely dark. Maybe on next time I planning less activity and more fishing. ;)

      Poista