maanantai 6. maaliskuuta 2017

Talvinen Vekarus


Osa lapsista lähti kolmeksi päiväksi hiihtoleirille Keski-Suomeen. Kotiin jääneiden kanssa lähdimme tekemään päiväretken Vekaruksen ulkoilualueelle. Aamun -18' pakkanen oli iltapäivään mennessä lauhtunut -7 asteeseen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivalta. Sää oli siis mitä mainioin retkeilyyn.


Ulkoilualueen laidalla olevan parkkipaikan vieressä on vanha soranottoalue. Sen jyrkät rinteet antavat vauhdikkaat kyydit pulkalla. Syvä lumi tosin hankaloittaa ylös kiipeämistä mutta moneen kertaan kerrostunut lumi kantaa lapsia melko hyvin. Aikuinen uppoaa lumeen lähes nivusia myöten.


Mäenlaskun jälkeen pakkasimme eväät pulkkaan ja lähdimme kävelemään kovaksi tallautunutta polkua Vekaruskosken kodalle. Vekaruksen 2km luontopolku näytti olevan ainakin alkuosaltaan kohtuullisen tallautunut mutta jätimme tällä kertaa pitemmän kävelyn väliin.


Iltapäivän laskeva aurinko antoi jäiseen Vekaruskosken uomaan mukavan pehmeän valon.


Metsässä on paksusti lunta. Kun tämä alkaa sulaa runsaan kuukauden päästä, on joessa vettä melkoisesti ja jyminä koskissa komea. Saa nähdä ehtisinkö tänä keväänä melomaan Vekaruksen halki virtaavan Kotajoen. Joella on pituutta n. 10km ja putouskorkeutta 20m. Koskia on kahdeksan, joista tietääkseni Vekaruksella olevat neljä ovat jyrkimpiä. Myllykoskella sekä Kalliokoskella on pienet stoppariaallot, joissa voi koittaa surffata kanootilla tai kajakilla.


Vekaruskoskella on kaupungin ylläpitämä kota ja nuotiopaikka. Talvisin kota palvelee retkeilijöiden lisäksi myös moottorikelkkailijoita. Kesällä taukoa saattaa olla pitämässä myös taimenen ja kirjolohen kalastajia.


Pyttipannu kypsyy paellapannulla.


Auringon laskiessa aloimme pakkailla tavaroita kasaan ja suunnistimme laskemaan vielä hetkeksi pulkkamäkeä. Lopulta oli aika kääntää auton keula kohti kotia ja lähteä saunan lämmitykseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti