keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ensilumi koristelee suot Patvinsuon kansallispuistossa


Tänä syksynä lumi satoi lokakuun viimeisinä päivinä. Ensin sitä tuli vähän ja sitten vielä lisää. Tällä hetkellä lunta on 20-30cm. Kun sääennuste näytti pitkästä aikaa vapaapäivälle aurinkoista poutasäätä, lähdin ulkoilemaan Patvinsuon kansallispuistoon. Aamulla kotoa lähtiessä pakkasta oli -12' ja taivas täysin tähtikirkas.


Jätin auton Kurkilahden parkkipaikalle (kartta). Sukset olivat mukana siltä varalta, että lunta on Patvinsuolla enemmän kuin Joensuussa. Lunta oli kuitenkin saman verran eli n. 25cm mutta totesin helpommaksi tavaksi hiihtää kuin kävellä lumen peittämillä pitkoksilla. Helppoa ei ollut hiihtäminenkään kun suo ei ollut vielä jäässä. Lumen alla oli suurimmaksi osaksi sulaa vettä ja suksen lipsahtaminen pitkokselta tiesi pohjien puhtaaksi raaputtamista. Aika monta kertaa näin kävikin.


Tarkoituksena oli kuvata auringonnousua lumisella suolla. Yllättäen itäinen taivas oli kuitenkin pilvessä vaikka muuten oli täysin kirkasta. Mietin onko sula Koitere nostanut pakkasella höyryä taivaalle kun Joensuusta ajaessa missään muualla ei ollut pilviä. Mene ja tiedä. Auringonnousu jäi kuitenkin kuvaamatta vaikka olinkin liikkeellä jo hyvissä ajoin.


Hiihtäjän omakuva. Vahingossa alivalotin reilusti kuvaa ja siitä jäi muistoksi hirveä kohina mustaan takkiin vaikka koitin käsitellä sitä paremmaksi.


Lopulta kahdeksan jälkeen aamulla aurinko oli noussut sen verran korkealle, että se paistoi pilven reunan yläpuolelta. Aurinko kultasi lumen kauniin väriseksi.


Panoraama Teretin lintutornista itään. 


Hömötiainen (Parus montanus) Teretin laavulla.
 

Lintutornilta hiihdin vielä vähän matkaa laavulle (kartta) syömään ja keittämän kahvit. Laavulla istuessani siihen tuli kävellen kaksi lintubongaria. Kuulemma ei ollut hyvä kävelläkään kun jalka lipsui lumiselta pitkokselta. Takaisin autolle hiihtäessä vertasin kävelijöiden askelten väliä omiini. Hiihtämällä sain luistatettua suksea 1,5 kävelijöiden askelväliä ja 3,5km matka taittui tunnissa.


Vielä tarvitaan kovat pakkaset ennenkuin suot jäätyvät kunnolla. Ennen sitä tuonne ei ole mitään asiaa kävellen eikä suksella. Sateisen kesän jälkeen suot ovat erittäin märkiä ja upottavia.


 Kuuran koristelemaa rahkasammalta.


Riekko oli kävellyt metsässä lähellä Kurkilahtea. Mennessä oli niin hämärää, etten tunnistanut jälkiä. Teretissä tapaamani lintubongarit kertoivat jälkien olevan riekon. Takaisin tullessa katsoin jälkiä tarkemmin uudestaan.


Vielä ennen kotiinlähtöä kävin Kurkilahdessa Suomunjärven rannassa. Tällä rannalla vietämme usein kesäpäiviä uiden ja meloen. Nyt ranta oli jäätävän kylmän näköinen eikä järveltä puhaltava tuulikaan tuntunut kovin lämpimältä. Niinpä pakkasin tavarat autoon ja lähdin kotiin ottamaan vastaan koulusta palaavia lapsiani.


8 kommenttia:

  1. Upeita kuvia :) Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi,jos se suinkin vaan on mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on. Marraskuussa harvoin on kirkasta säätä ja varsinkin noin hienot lumet puissa. Silloin pitää mennä kun se on mahdollista. Kyllähän tuolla hiljaisuudessa mieli lepää ja ylimääräiset ajatukset häviävät.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Melkein 200 kuvaa meni roskakoriin kun en saanut niihin sitä tunnelmaa ja valoa mitä silmä näki. Valkoiselle lumelle puiden välistä tuleva valo on tosi vaikea saada näkymään kuvassa hyvin. Mutta sama ongelma on kaikilla kuvaajilla.

      Poista
  3. Siinä on kansallis maisemaa kerrakseen, erityisesti kuva 6/16 oli oikein hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nouseva aurinko ja uusi lumi tekee maiseman uskomattoman kauniiksi. Itsekin pidän juuri tuosta kuvasta ja sen tunnelmasta.

      Poista
  4. Voi miten kaunista! Ja olipas Patvinsuo noin viikossa ehtinyt taas muuttua aivan erinäköiseksi. Todella kauniita kuvia, jotka vakuuttavat minut siitä, että pitäähän minunkin nähdä Patvinsuo sitten talvella kunnon nietosten aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Uusi pehmeä lumi peittää maan ja on kuin pumpulia, jonka nouseva aurinko kultaa. Ja se hiljaisuus! Siitä nautin vähintään yhtä paljon kuin kauniista maisemasta.

      Poista